Pitsi vei miehen Raumalla

Teksti Kreetta Haaslahti Kuvat Julia Hannula

Raumalainen pitsitaiteilija Tarmo Thorström haastaa mielellään luutunutta ajattelua eikä pelkää herättää tunteita. Hän haluaa rohkaista jokaista valitsemaan oman polkunsa. Pitsi on tarjonnut hyvän välineen paitsi itsensä toteuttamiseen, myös näiden tärkeiden asioiden ilmaisemiseen. 

Tarmo Thorström muutti 2000-luvun alkupuolella Keski-Suomesta Raumalle opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta kuinka ihmeessä hän päätyi pitsin ja nypläyksen pariin?
– Pari vuotta opiskeltuani tein kesällä iltatöitä, joten päivät olivat vapaita. Päätin kuluttaa aikaani tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin ja tapahtumiin. Yksi tällainen oli pitsiviikko, muistelee Thorström.

Eräässä pitsiviikon näyttelyssä tarjolla oli niin pitsiä kuin nypläystäkin. Kyseessä oli Impi Alangon yksityisjuhlanäyttely hänestä juuri julkistetun kirjan, 80 ikävuoden ja 40 nypläysvuoden kunniaksi. Mestarinyplääjä Alanko tarjoutui opettamaan Tarmolle tekniikan perusteet.
– Vuoden verran ehdin käydä viikoittain mestarin opissa ennen kuin hänen kuntonsa heikkeni niin, ettei hän pystynyt enää opettamaan. Sain nypläyksen alkeet haltuuni, vaikka opetuksen lomassa kului hetki jos toinenkin myös kahvia hörppien, hymyilee Thorström.

Tarmo Thorström on tuunanut myös oman pyöränsä © Julia Hannula

Tarmo Thorström on tuunannut myös pyöränsä rungon – pitsikuviolla, kuinkas muuten.

Vanhat mallit, uudet käyttökohteet

Kipinä oli syttynyt. Tarmo jatkoi itsenäistä opiskelua tekniikoihin ja pitsin historiaan tutustuen. Välillä nypläys ehti olla kokonaan tauolla, kunnes hän alkoi pohtia, miten pitsiä voisi hyödyntää omassa pukeutumisessa. Tarmo päätyi kravatin tuunaamiseen.
– Suunnittelun avuksi ei ollut mitään kirjallisuutta tarjolla, joten tekemällä, kokeilemalla ja yrittämällä oli edettävä. Se olikin lopulta aika koukuttavaa.

Kravattipitsiä © Julia Hannula

Kravattipitsiä.

Vanhoilla malleilla oli iso rooli Tarmon kokeiluissa.
– Tekniikan oppii parhaiten vanhoja malleja tekemällä. Niitä opiskellessani koin valaistumisen – vanhaa tekemällä voin oppia uutta ja voin käyttää vanhoja malleja myös täysin uudenlaisiin tarkoituksiin.

Yhtenä esimerkkinä uudenlaisista sovelluksista ovat pitsiviikon keppihevoskilpailuun toteutetut pitsiesteet

Vuosien mittaan Tarmo onkin nyplännyt mm. lampunvarjostimia, riippumattoja, korvakoruja ja pitsisomisteita tennareihin. Tuoreimpana esimerkkinä uudenlaisista sovelluksista ovat Tarmon 46. pitsiviikon keppihevoskilpailuun toteuttamat pitsiesteet, jotka viritettiin tolppien väliin perinteisten puomien sijaan.

Keppihevoskilpailun estepitsi © Julia Hannula

Keppihevoskilpailun estepitsi.

Pitsi ei ole pyhää

Pitsiin liittyy vahvoja asenteita ja myös perinteisiä roolijakoja, joita Tarmo haluaa haastaa.
– Mummut ovat onnessaan, kun nuori nyplää ja taito säilyy, mutta ällistyttävän luutuneitakin käsityksiä pitsiin yhdistetään.

Sukupuoli on yksi kummastuksen aihe.
– Venäjällä eräässä näyttelyssä nyplätessäni paikalliset merisotakuorolaiset kysyivät kauhuissaan, että onko perheeni hylännyt minut nypläämisen takia. Heille niin olisi kuulemma käynyt.

"Ennen vanhaa merimiehet saattoivat nyplätä talviaikaan, kun muuta tekemistä ei ollut."

Tosiasiassa miehet ovat Raumalla nyplänneet kautta aikojen.
– 1700-luvulta lähtien nypläys on ollut täällä tärkeä elinkeino, jonka harjoittamiseen myös lapset osallistuivat taitojensa mukaan ja esimerkiksi merimiehet saattoivat nyplätä talviaikaan, kun muuta tekemistä ei ollut.

Tarmo korostaa, että nypläys on tekniikka, jota kukaan ei omista. Sitä hyödyntämällä voi tehdä mitä vain ja mistä materiaalista tahansa. Pitsi ei ole pyhää.
– Aikanaan esimerkiksi värien käyttämisestä pitseissä on voinut odottaa tuomiota – kivitetäänkö vai poltetaanko roviolla, heittää Tarmo pilke silmäkulmassa asenteiden ahtaudesta.

Vuoden 2010 Pitsiviikolla nähtiin Marko Suomen pitsipenisnäyttely. Perinnekäsityötä nykytaiteeseen yhdistävä näyttely oli Tarmon mukaan tervetullut tapa avata nopeasti keskusteluja, joiden käynnistämiseen olisi muuten mennyt vuosia. Yleisö ainakin tuntui olevan valmis uudenlaiseen avaukseen – näyttely sai Pitsiviikolla suuren suosion.

Yksi pitsigraffitisabluunoista @ Julia Hannula

Thorström käsissään yksi sabluunoista, joita käytettiin Raumanmeren yläasteen 7F-luokan pitsigraffiti -projektissa. Sen tuloksena Rauman pääkatua koristaa yli sata pitsigraffitia.

Ajassa mukana eläen

Ainoa tapa pysyä elossa on kehittyä ajan mukana. Tämä koskee myös pitsiä ja niin on vuosikymmenien kuluessa käynytkin.
– 1800-luvulla tehtiin metripitsiä, 1900-luvun juttu olivat pitsiliinat, mitä Raumankin pitsiperinne pitkälti edustaa ja 2000-luvulla mukaan ovat tulleet kuvataide ja erilaiset installaatiot.

Yksi pitsigraffiteista valmiina @ Julia Hannula

Yksi pitsigraffiteista valmiina.

Pitsintekijät Tarmo jakaa perinteen vaalijoihin, jotka taitavat kansallispukupitsin nypläämisen, funktionalisteihin, joille koristeellisuuden rinnalla tärkeää on käyttötarkoitus sekä esteetikkoihin, jotka käyttävät pitsiä ilmaisun välineenä. Mies itse ei oikein sovi kategorioihin, vaan yhdistelee sujuvasti perinteitä funktionaalisuuteen ja omaan ilmaisuun.

Käsityöläisyyden tukeminen on arvovalinta.

Käsityöläisyyden tukeminen on arvovalinta.
– Jos haluat puisen voiveitsen tai vaikka juhla-asun, niin voit valita, hankitko tehdaslinjalla valmistetun vai käsityönä tehdyn.

Myös tekijälle käsityö on arvokasta.
– Nykyisin monet tekevät töitä hiiren ja näppäimistön kanssa. Ne ovat kylmiä instrumentteja eikä työn tulos ole aina kovin näkyvää. Omilla käsillä tehden syntyy aina jotain konkreettista ja samalla tekeminen tuo hyvää fiilistä.

Tätä fiilistä Tarmo haluaa jakaa myös muille. Hän jatkaa pitsin tuomista 2000-luvulle omien projektiensa kautta, mutta myös tarjoamalla pienimuotoista opetustoimintaa ja mm. ohjaamalla lasten nypläyskerhoja.

Top