HallaWorksin siskokset: Me tulimme töihin, kun isä lähti

Teksti Kreetta Haaslahti Kuvat Julia Hannula

Kun yritys on kahdesti selvinnyt yrittäjän äkillisestä poismenosta, on aika vaikea kuvitella mitään sellaista, mistä se ei selviäisi. Siskokset Niina Pekonen ja Noora Pylkkänen ovat luotsanneet isältään jäänyttä konepajaa joulukuusta 2007 alkaen. Shokkialun jälkeen ensimmäiset vuodet olivat helppoja. Hankaluudet koittivat myöhemmin.

– Isä menehtyi sunnuntaina. Me tulimme töihin maanantaina, raumalaisen HallaWorks Oy:n toimitusjohtaja Niina Pekonen muistelee.
Vaikka siskokset olivat vasta parikymppisiä, ei heidän tarvinnut tehdä päätöstä isän työn jatkamisesta. Niin luonnollisesti, nopeasti ja yksissä tuumin kaikki tapahtui. Suruprosessi jäi hyvällä tavalla työn jalkoihin.
– Mieli on ehkä vähän skipannut ne hurjat asiat. Tulimme konepajalle, ryhdyimme hommiin ja jäimme tälle tielle, lisää nuorempi sisko, varatoimitusjohtaja Noora Pylkkänen.

Konepajasiskot © Julia Hannula

Pekonen ja Pylkkänen ovat brändänneet itsensä Konepajasiskoiksi erottuakseen erittäin kilpailulla alalla.

HallaWorks on vuonna 1983 perustettu alihankintakonepaja Rauman Kuivassuon teollisuusalueella. Pekosen ja Pylkkäsen isä Juha Hallamaa tuli konepajalle töihin 1990-luvun puolivälissä silloisen yrittäjän menehdyttyä tapaturmaisesti. Vuonna 2001 hän osti pajan itselleen. Tänään HallaWorks valmistaa osia noin kolmellekymmenelle päämiehelle muun muassa potkureihin, teollisuusvaihteisiin ja lämmönsiirtimiin. Hallin puolella töitä tekee 11 miestä. Toimistossa arkea pyörittää kolmen kopla.

Kova kolmikko

Pylkkänen oli tehnyt kesätöitä isän konepajassa teini-ikäisestä lähtien, toisin kuin siskonsa.
– Isä sanoi, ettei omassa firmassa työskentelystä ole minulle mitään hyötyä. Voi olla, että meillä oli liian samanlaiset luonteet. Johtamisesta olisi voinut tulla hiukan haastavaa, tapahtumatuottajan opinnoista ennen yrittäjän uraa haaveillut Pekonen hymyilee.
– Sinulle iskä antoi rahaa. Minä en saanut rahaa, jollen käynyt töissä, Pylkkänen lisää.

Oli miten oli, uudessa tilanteessa siitä oli hyötyä, että toisella oli kokemusta työelämästä muuallakin ja toinen tiesi, miten hommat rullaavat konepajassa. Kovaa osaamista parikymppiset naiset tarvitsivat silti tuekseen.
– Ihan uusi tilanne se oli minullekin, mutta haasteena erittäin mielenkiintoinen, koneinsinöörin osaamisellaan HallaWorksin hallintoa maaliskuusta 2008 alkaen täydentänyt Olli Ritakorpi myöntää.

Siskokset ja Ritakorpi © Julia Hannula

HallaWorksin kova kolmikko: Niina Pekonen (vas.), Noora Pylkkänen ja Olli Ritakorpi.

Ritakorpi tuli taloon toimitusjohtajaksi, mutta tittelit karisivat nopeasti, kun kolmikko ryhtyi yhdessä töihin ja selvittämään yrityksen johtamiseen liittyviä asioita, joista iso osa oli ollut vain edesmenneen yrittäjän päässä.
– Sovimme heti alussa, että puhutaan ja huudellaan läpi toimiston, jos jotain tulee. Tämä kombo on toiminut tosi hyvin, Pekonen kehuu.
– Niina ja Noora ovat rohkeita ja avoimia naisia. Heidän kanssaan on helppo tulla toimeen ja voimme puhua ihan kaikesta, Ritakorpi täydentää.

Viime vuonna toimitusjohtajan rooli siirtyi Pekoselle, mutta tiivis ja avoin yhteistyö kolmikon kesken on jatkunut entiseen tapaan.

Perustuksia ravisteleva muutos

Konepaja-ala on muuttunut rajusti kymmenen vuoden aikana. Sen on saanut kokea myös HallaWorks.
– Alussa tilauskirja oli miltei täynnä kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Viime vuosina tilanne on välillä ollut se, että töitä on kahdeksi viikoksi ja sitten ei mitään tietoa tulevasta, Pekonen avaa.

"Se ilmoitus vei kuin veitsellä leikaten pois puolet meidän liikevaihdosta."

HallaWorksin historian mustin hetki ajoittui loppuvuoteen 2014, kun isoin päämies ilmoitti siirtävänsä tuotantonsa pois Suomesta.
– Se ilmoitus vei kuin veitsellä leikaten pois puolet meidän liikevaihdosta. Ei sellaista muutosta sopeuteta tähän toimintaan kuukaudessa eikä edes vuodessa. Me paikkaamme sitä menetystä edelleen, Pekonen jatkaa.

HallaWorks ei ole asiansa kanssa yksin. Trendi on myös maailmalla sellainen, ettei hankintoja tehdä enää vuosien päähän eivätkä päämiesten tilauskannat ole yhtään pidemmät.
– Tämä voi hyvin olla uusi normaali, jonka mukaan eletään seuraavat vuodet. Mahtaako tilanne muuttua koskaan enää sellaiseksi kuin se oli ennen, Pekonen pohtii.
– En usko, että muuttuu. Onhan vauhti kiihtynyt ihan kaikessa. Jos lähetät vaikka sähköpostia etkä saa vastausta tunnin sisällä, niin alat jo ihmetellä, että mitä vastaanottajalle on tapahtunut, Pylkkänen heittää.

"Tämä voi hyvin olla uusi normaali, jonka mukaan eletään seuraavat vuodet."

Liiketoiminnan muuttuminen on haastanut kaiken HallaWorksin tekemisen.
– Muutos vaatii paljon koneistajilta, jotka ovat tottuneet tekemään vuosikymmeniä samaa tuttua juttua. Tavat ovat tiukassa meillä kaikilla. Nyt pitäisi omaksua sykli, jossa tänään tehdään tätä ja huomenna jotain muuta. Ja sitä ei tiedä vielä kukaan, mitä tehdään kuukauden päästä, Pekonen kuvailee.

HallaWorks © Julia Hannula

HallaWorksin rautaiset ammattilaiset palailemassa kahvitauolta työnsä ääreen.

Muutoksen keskellä on luovittu yhdessä ja etsitty uusia tuottavuuden ja tehokkuuden palauttavia toimintatapoja.
– Konepajoja on paljon ja kilpailu kovaa. Aiemmin teimme paljon samoja tuotteita ja tilauksia vain tuli sisään. Enää mitään ei saa automaattisesti, vaan jokaisen tilauksen eteen pitää tehdä töitä, Ritakorpi lisää.

Nöyrän avoimesti eteenpäin

Siskosten tarinasta välittyy vahvasti sekä avoimuus että nöyryys. Kun apua on tarvittu, sitä on pyydetty.
– Me olemme tarpeen tulleen aika helposti olleet kädet pystyssä pyytämässä, että kertokaa joku, miten tämä tehdään, Pekonen myöntää.

Kilpailun ei tarvitse estää yhteistyötä.

Pekonen uskoo kilpailuun, mutta sen ei tarvitse estää yhteistyötä. Tulevaisuuteen voi silti katsoa yhdessä.
– Olemme istuneet Tampereen Konepajalla Juhani Lehden kanssa yhden iltapäivän ja jutelleet yrittämisestä ja meidän alasta. Nykyään sieltä tulee hiukan töitä meille ja me käytämme sitten vastavuoroisesti heitä. Tänä vuonna teimme historiamme suurimman sarjan juuri heille.

Keskiraskaita kappaleita © Julia Hannula

HallaWorksilla keskitytään keskiraskaiden kappaleiden työstöön. Tyypillinen sarjakoko on yhdestä kymmeneen kappaleeseen. Historian suurin 200 kappaleen sarja tehtiin keväällä 2017.

Pari kesää sitten siskokset kääntyivät suuren suomalaisen pörssiyhtiö Componentan omistajan Heikki Lehtosen puoleen.
– Nyt Lehtonen istuu meidän hallituksessa, sanoo Pekonen.

"Kun siirtää firman rahat väärälle pankkitilille kerran, niin ei sitä toista kertaa tee."

Viimeiset vuodet ovat olleet siskosten yrittäjäuran raskaimpia ja opettavaisimpia.
– Ei firma kaadu yhdessä yössä, vaikka jotain pahaa tapahtuisikin. Emme välttämättä olisi selvinneet kriisivuosista ilman hyviä ja avoimia välejä esimerkiksi rahoittajiin ja pankkiin.

Virheistä oppii. Se on kantanut eteenpäin myös Pekosta ja Pylkkästä.
– Me olemme aina oppineet kerrasta. Kun siirtää firman rahat väärälle pankkitilille ja huomaa, ettei tilillä ole penniäkään rahaa, niin ei sitä toista kertaa tee, Pekonen nauraa.

Perhe on paras

Syksyllä 2017 HallaWorksissa näyttää taas paremmalta. Myrskyjen jälkeen pari vuotta on ollut tasaisempaa ja toiminta hallittavampaa. Liikevaihto näyttää sijoittuvan viime vuoden tasolle noin 1,3 miljoonaan euroon.

"Emme me olisi näin läheisiä ilman tätä firmaa."

Miten kymmenen vuoden yhteinen yrittäjätaival on vaikuttanut siskosten välisiin suhteisiin?
– Emme me olisi näin läheisiä ilman tätä firmaa. Meillä on kuitenkin neljä vuotta ikäeroa emmekä me teineinä kauheasti pyörineet samoissa piireissä, Pekonen sanoo.
Nyt siskoksilla on yhteiset kaverit, heidän miehensä ovat parhaita kavereita ja lapset - Pekosen 5- ja 7-vuotiaat ja Pylkkäsen 4- ja 8-vuotiaat - kuin sisaruksia keskenään.
– Me reissaamme yhdessä ja vietämme joulut, juhannukset ja viikonloput yhdessä, iloitsee Pekonen.

Valoa tunnelin päässä © Julia Hannula

Valoa tunnelin päässä ja iloista tekemistä hallin lattialla. Siihen HallaWorksissa pyritään, tuumivat Pekonen ja Pylkkänen.

Parasta on siskosten mielestä juuri se, että he saavat tehdä töitä yhdessä ja toisiaan tsempaten.
– Jos yhtenä päivänä toiselta meinaa usko loppua, niin toinen vetää pyytämättäkin perässä ja hetken päästä toinenkin taas jaksaa.

"Pirun hyvä porukka ja pitkät perinteet – kyllä niiden puolesta taistelee."

Jopa konepajan tuoksu on naisten mukaan niin tuttu, että ilman sitä voisi olla vaikea elää.
– Meillä on pirun hyvä porukka täällä ja pajalla niin pitkät perinteet, että kyllä tämän puolesta taistelee ja tekee melkein mitä vaan, summaa Pekonen.

Pylkkänen saa energiaa onnistumisen tunteesta.
– Ihan viikoittain tulee jes-fiiliksiä, kun tajuaa jonkun jutun. Se voi olla joku ihan pieni asia. Saa vaikka Excelissä tehtyä jonkun kaavan, joka helpottaa omaa työtä.

Se jää nähtäväksi, siirtyykö konepaja joskus tulevaisuudessa vielä äideiltä pojille ja tyttärille, mutta näiden lapsuudessa se on ainakin läsnä.
– Meidän esikoiset leikkivät keskenään yrittäjiä. Ja koulussa vanhempi lapseni piirsi kuvaamataidon tunnilla paperille hallin ja trukin, nauraa Pylkkänen. 

Top